Ajankohtaista

Tärkeitä oppitunteja kilpailumaailmasta

26.8.2019

Miten aina käykin niin, että kesä hujahtaa ohi aivan yhdessä silmänräpäyksessä. Täällä Rovaniemellä ruska tekee vähitellen tuloaan, ja treeneihin saa yhä useammin pukea päälle takkia T-paidan sijaan. Viimeksi, kun kirjoittelin Tutoriksen blogiin, olin juuri käynyt ensimmäisissä kilpailuissa pyöräilykaudelle, ja nyt kesän kisakausi on viimeistä silausta eli MM-kilpailuja lukuun ottamatta kisattu. Tällä kaudella kansainvälinen kilpailukalenteri näytti siltä, että oli järkevintä suunnitella kausi kotimaan kilpailuja silmällä pitäen. Niinpä kesä-heinäkuun viikonloppuina pakkasimme auton täyteen pyöriä, vararenkaita, pumppuja ja muuta tarvittavaa (kuten ilmastointiteippiä rullakaupalla), ja käänsimme nokan jonnekin päin Suomea.

Ensimmäiset kesäkisat Jurvalla

Ensimmäinen kisareissu suuntautui kesäkuun lopussa Jurvalle maantiepyöräilyn SM-kisoihin. SM-kisojen parasta antia on yleensä kaikkien Suomen käsipyöräilijöiden kokoontuminen samaan paikkaan. Etenkin välinepuolella muiden urheilijoiden tuki ja apu on korvaamatonta, ja vaikka kilpailut vedetään tosissaan, myös niiden ympärillä tapahtuu paljon hyödyllistä ajatusten ja vinkkien vaihtoa. Itse kilpailuista jäi hieman kaksijakoiset tuntemukset. 18 kilometrin tempokisa oli osaltani heikko esitys, mutta se onneksi tuntui aukaisevan paikkoja seuraavan päivän 27 kilometrin maantiekisaan, jossa keskinopeus oli lopulta kovempi kuin tempossa. Olen usein huomannut, että minulle sopii edellisenä päivänä melko kovakin ”aukaisuharjoitus”, ja tälläkin kertaa teoria toimi myös käytännössä.

Heinäkuun kisaputken opetukset

Heinäkuussa kilpailin jokaisena viikonloppuna ympäri Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Ensin suuntasimme Luostolle tempokisoihin, Rovaniemelle City Run -maratonille, Leville Extreme Triathlonille ja viimeisimpänä edessä oli Kempeleen Z-Marathon. Tänä kesänä olen pyrkinyt välttämään turhia matkapäiviä, joten tällaiset päiväreissukelpoiset kisat ovat sopineet suunnitelmaan paremmin kuin hyvin. Näistä kaksi kisaa jäi erityisesti mieleen positiivisella tavalla.

City Run Marathon kotimaisemissa Rovaniemellä oli ehkä kesän paras kilpailu tehojen ja tuntemusten perusteella. Vaikka viimeisellä kierroksella alkoi kropasta loppua puhti, ja reitti ei ollut missään nimessä optimaalinen käsipyörälle, oli aika 1.37 maratonilla oma ennätykseni.

Toinen mieleenpainuva kilpailu oli Levin Extreme Triathlon, jossa osallistuimme joukkuekisaan ystäväni Birgitan ja poikaystäväni Mikon kanssa. Birgitta suoritti 400 metrin uintiosuuden loistavasti, minä pyöräilin 20km osuuden parhaani mukaan, ja Mikko toi joukkueemme maaliin kuuden kilometrin juoksuosuuden jälkeen sijalla 8./13. Kilpailu ei missään nimessä ollut ihan perinteinen, vaan ehkä tämän kesän haasteista pelottavin. Pyöräosuus kiersi Levin ympärysreitin, jossa puolenvälin paikkeilla siinsi Utsuvaaran nousu, joka aiheutti painajaisia maaliskuun ilmoittautumisesta lähtien. Sinnikkyydellä nousu kuitenkin tuli ylös, ja ehkä pieni triathlonkärpänen pääsi puraisemaan mahtavan tunnelman ja hyvien järjestelyjen johdosta. Ehkä jonain päivänä päädyn kilpailemaan kokonaiseen kisaankin. Never say never, vaikka uimakoulu olisikin tarpeen mahdollisimman nopeasti.

Kuten kilpailuissa yleensäkin, jokainen kilpailu opettaa jotain uutta. Tänä kesänä olemme opetelleet tehomittarin kanssa treenausta ja kilpailua, pyörän kilpailukunnossa pitämistä, ennakointia varusteasioissa, matkajärjestelyjen pikamuutoksia, ja henkisen sekä fyysisen suorituskyvyn viilausta. Harvoin asiat menevät täysin nappiin, ja tänäkin kesänä olemme esimerkiksi meinanneet myöhästyä startista kumppanin unohtuneiden pyöräkenkien vuoksi, melkein jääty jumiin Pohjanmaan maaseudulle unohdettuamme tankata auton ja jouduttu hätämajoittumaan eri paikoissa viime hetken peruutusten vuoksi. Aina hyväkään ennakointi ei tarkoita ongelmatonta reissua, mutta niin kuin elämässä yleensäkin, tärkeintä on suhtautua vastoinkäymisiin kylmäpäisesti ja luottaen siihen, että asiat järjestyvät kyllä ajan kanssa.

Peukut pystyyn parapyöräilyn MM-kisoihin

Seuraavaksi suuntaan parapyöräilyn MM-kilpailuihin Emmeniin, Hollantiin, syyskuun alkupuolella. Nyt vedellään siis viimeisiä treeniviikkoja ennen kauden päätavoitetta, ja ainakin tällä hetkellä kroppa toimii hyvin ja treeni kulkee. Jännitys lisääntyy vähitellen ja viimeiset kisajärjestelyt ovat vauhdissa. Luonteelleni ominaisesti moni asia on jäänyt viime tippaan, mutta pieni stressi usein sopii minulle paremmin kuin liian rento valmistautuminen.

Valmistautumisessa mukana on tietysti myös Tutoriksen asiantuntijat; fysioterapeutti Jarno Pirinen, sekä ”LPG-terapiavelho” Päivi Ramlin (lymfaterapeutti), joiden avulla olemme saaneet pidettyä kropan ehjänä ja palautumisen tehokkaana. Nyt peukut pystyyn ja Emmeniä kohti!

-Sini

(Sini Pyy on paraolympialaisiin tähtäävä kelkkahiihtäjä, käsipyöräilijä ja Tutoriksen kummiurheilija)