Ajankohtaista

Sitkeällä harjoittelulla tuloksiin aivoverenkiertohäiriön jälkeen

28.5.2024

Aivoverenkiertohäiriöstä toipuminen ja kuntoutuminen on aina yksilöllistä. Jokainen aivoverenkiertohäiriön kokenut ihminen on erilainen ja aivoverenkiertohäiriön lopullinen vaikutus toimintakykyyn on monen tekijän summa. Kahta samanlaista kuntoutujaa ei ole.

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen kuntoutumisessa merkitseviä tekijöitä ovat aivoverenkiertohäiriön paikka ja laajuus, sairastuneen ikä ja muut mahdolliset sairaudet. Myös persoonallisuustekijät, kuten kykymme kohdata elämän vastoinkäymisiä, vaikuttavat kuntoutumiseen ihan samoin kuin ympäristötekijät. Joskus kuntoutus ei etene, vaikka kuinka olisi tahtoa ja yritystä.

Merkittäviä kuntoutustuloksia vielä viiden vuoden jälkeen

Fysioterapeutti Sere Koskinen Mehiläinen Tutoriksen Tampereen toimipisteestä iloitsee asiakkaansa Johanna Vehmaa-Suojan kuntoutumisen edistymisestä. Erityistä Vehmaa-Suojan edistymisessä on se, että aivoverenkiertohäiriön aiheuttamasta halvauksesta on hänellä kulunut jo yli viisi vuotta mikä on aika pitkä aika, kun ajatellaan mahdollisuutta saavuttaa merkittäviä uusia kuntoutustuloksia. Vehmaa-Suojalla tuloksia on tullut tasaisesti koko ajan, mutta varsinkin viimevuosien aikana kuntoutuksessa on saavutettuja isoja harppauksia.

Ennen sairastumistaan vuonna 2018 Johanna Vehmaa-Suoja työskenteli allergiakeskuksessa sairaanhoitajana. Hänen elämänsä oli aktiivista ja harrastuksien täyteistä perhearkea miehen, lasten ja koiran kanssa. Vehmaa-Suoja itse oli myös aktiivinen ja pyrki lasten harrastusajat hyödyntämään muun muassa kävelyyn ja juoksuun. Perheen yhteisiä harrastuksia olivat matkustelu, hiihto ja laskettelu.

Mistä lähdettiin liikkeelle

Aivoverenkiertohäiriö aiheutti Johanna Vehmaa-Suojalle vahvan vasemman puolen halvaantumisen, johon liittyi myös neglect-oiretta, mikä tarkoittaa ettei hän tiedostanut kehonsa toista puolta. Hänen yläraajassa ei ollut liikettä juuri lainkaan ja sekä kädessä, että jalassa oli merkittävää tahatonta lihasjänteyttä. Kävellessään Vehmaa-Suoja heilautti jalkaa eteenpäin sivukautta ja liikkui hyvin hitaasti ja varovasti kepin, nilkkaortoosin ja varmistuksen turvin. Turvallinen liikkuminen ilman ortoosia oli mahdotonta ja tasapainon harjoittaminen hyvin haastavaa.

Vehmaa-Suojan kävely ja tasapaino ovat kehittyneet tasaisesti alkutilanteesta ja hän kävelee nykyään pääsääntöisesti ilman keppiä. Kodin ulkopuolella liikkuessaan hän käyttää vasemmassa jalassaan hiilikuituortoosia. Avustajaan Vehmaa-Suoja turvautuu ulkoillessaan liukkailla keleillä, muulloin riittää, kun toinen henkilö on lähellä. –Haastavaa kuntoutuksessa on ollut saada nilkan aktiivisuus lisääntymään, mikä auttaa kävelyssä paljon. Nilkkaan tulleen liikkeen vuoksi olen alkanut harjoittamaan kävelyä sisällä, ilman ortoosia sekä tekemään muita nilkkaa aktivoivia liikkeitä. Harjoittelu on tuottanut tulosta pikkuhiljaa, Johanna Vehmaa-Suoja kommentoi ja jatkaa –haastavinta kuntoutumisessa on se, että tulosten saaminen on todella hidasta. Vaatii paljon toistoja, että saa jonkun pienen yksittäisen liikkeen onnistumaan. Sisua tämä vaatii, mutta täytyy uskoa tavoitteeseen, jonka on asettanut sekä oppia iloitsemaan pienistä onnistumisista, Vehmaa-Suoja toteaa.

Omatoimisuus lisääntyy kuntoutuksen edetessä

Kahden viime vuoden edistysaskeleiden seurauksena Vehmaa-Suoja on uskaltautunut kävelemään itsenäisemmin ilman avustajan välitöntä läsnäoloa. Kotona sisällä hän on pystynyt kävelemään ilman apuvälineitä. Alaraajan lihasjänteyden vähenemisen ja nilkan koukistuksen palautumisen myötä Vehmaa-Suoja on pystynyt harjoittelemaan ja kävelemään pieniä matkoja ilman ortoosia pelkän FO-pohjallisen turvin. -Jos Johanna pystyisi jatkossa siirtymään kokonaan pohjallisen käyttöön, vähentäisi se hänen riippuvuuttaan muista, koska ortoosin pukemisessa hän tarvitsee aina apua, Koskinen arvioi. -Riippumatta kävelyn apuvälineestä, kunnianhimoinen tavoitteemme on lisätä kävelyn itsenäisyyttä edelleen niin, että kävelystä ilman avustajan läsnäoloa tulisi arkipäivää, Koskinen toteaa.

Vaikka nykyään tiedetään, että positiivisia tuloksia ja uutta lihastoimintaa voi tulla vielä useiden vuosien jälkeen sairastumisesta, se ei ole mitenkään itsestään selvää tai jokapäiväistä, vaan asia, joka onnistuessaan on monen osatekijän summa. Hermoston uudelleen järjestäytymisen ja uusien ratayhteyksien muodostuminen edellyttää ennen kaikkea intensiivistä, pitkäjänteistä ja tavoitteellista harjoittelua sekä onnistunutta yhteistyötä niin kuntoutujan, hänen läheisten, avustajien kuin kuntoutukseen liittyvien terapeuttien, lääkärien ja apuvälineteknikoiden kesken.

Nousujohteista fysioterapiaa ja RecoveriX-aivokuntoutusta

Vehmaa-Suojan harjoittelu on pyritty pitämään vaihtelevana, riittävän haastavana ja nousujohteisena. Kävely- ja tasapainoharjoittelussa on pyritty erityisesti vahvistamaan vasemman alaraajan roolia kävelyn tukivaiheessa, kapealla tukipinnalla sekä epätasaisella alustalla liikuttaessa. Kävelyharjoittelua on tehty niin kävelymatolla kuin ulkona lähiympäristöissäkin. Fysioterapiassa ja kotiharjoituksissa on lisäksi aktivoitu ja vahvistettu keskivartalon ja vasemman alaraajan lihaksia, kuten pakaralihasten, polven ja nilkan koukistajien voimaa. Lisäksi fysioterapiassa
on huomioitu Vehmaa-Suojan lihasjänteys ja Botox-hoidot. Lihasjänteyden aiheuttamia niska-hartiaseudun kireyksiä on pyritty lievittämään liikehoidoin ja manuaalisin menetelmin. Vehmaa-Suoja on hyötynyt myös fysioterapeutti Aldo Fabronin toteuttamista Perfetti-tuntoharjoitteista.

Edistystä on tullut vähitellen, mutta etenkin RecoveriX-aivokuntous sekä Botox-hoito ovat olleet merkittäviä sysäyksiä alaraajan toiminnan kehittymiselle. RecoveriX-aivokuntoutusjakson jälkeen Vehmaa-Suoja rohkaistui ensi kertaa kävelemään ulkona ilman avustajan tukea ja kävelemään jyrkähkön luiskan kotiovelta kadulle itsenäisesti. Hän koki tasapainon paremmaksi ja rennommaksi, –kävelyyn ei tarvinnut keskittyä niin paljon, hän toteaa. Lisäksi nilkkaan tuli lisää aktiivista liikettä koukistussuuntaan. Botox taas on rentouttanut lihasjänteyttä ja mahdollistanut monipuolisemman harjoittelun sekä turvallisemman liikkumisen.

Tuloksellisin kuntoutus on yhteistyötä

-Johannan motivaatio, sitoutuminen ja halu kuntoutua tarttuvat myös terapeuttiin ja hän haastaa terapeuttia sopivasti tekemään parhaansa, Koskinen kommentoi yhteistyötä ja jatkaa –Johanna etsii myös itse aktiivisesti tietoa kuntoutumiseen liittyvistä asioista ja kertoo tuntemuksistaan harjoittelun aikana ja sen jälkeen. Kuntoutuja on oman kehonsa parhain asiantuntija ja on tärkeää, että tuntemukset ja kokemukset välittyvät terapeutille, Koskinen mainitsee. Aina asiat eivät etene yhteistyössä Koskisen alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta silloin he etsivät uuden reitin maaliin pääsemiseksi.

Vehmaa-Suojalle iloa elämään tuovat edelleen perhearki ja lasten kasvun seuraaminen. Lapset ovat muuttamassa lähitulevaisuudessa pois kotoa ja aikaa miehen kanssa kahden on jatkossa enemmän. Vehmaa-Suoja odottaa innolla uutta vaihetta, kun voi aktiivisemmin käydä yhdessä konserteissa, teattereissa ja ehkä jatkaa matkustelua uudella tavalla. Kuntoutuksessa tavoitteena Vehmaa-Suojalla on yhä itsenäisempi kävely ja työ Koskisen kanssa jatkuu. -Olen saanut tutustua Mehiläinen Tutoriksella mahtaviin terapeutteihin, jotka tekevät todella tiimityötä asiakkaan hyväksi. Kiitos toimintaterapeutti Mervi Rantalalle, fysioterapeutti Sere Koskiselle ja fysioterapeutti Aldo Fabronille, joka opetti minulle tuntoharjoittelun merkityksen. Sere on vienyt minua eteenpäin erittäin suurella innolla, asiatuntemuksella ja määrätietoisuudella – yhdessä
mennään kohti yhteisiä tavoitteita!

 

TEKSTI: Sere Koskinen ja Nina Keinänen