Ajankohtaista
Katse eteen, ja suupielet ylöspäin
21.1.2021
Mitä kuuluu kummiurheilijalle näin uuden vuoden alussa? Kuten aina ennenkin, urheilijan elämän peruspilareita ovat lepo, ravinto ja treeni sopivassa suhteessa. Mutta toki näitä peruspilareita harjoitetaan normaalitilanteessa tiettyä tavoitetta varten – lähitulevaisuudessa siintäviä kilpailuja. Mutta entä jos kilpailuja ei olekaan? Miten urheilija sitten mittaa omaa kehittymistään?
Syksyllä alkoi näyttää siltä, että kausi 2020-2021 olisi para-hiihtäjille hiljainen. Ensin siirrettiin kauden alkua alkuvuoteen, kunnes loputkin kilpailut pyyhkiytyivät kalenterista. Mitäs sitten tehtäisiin? Kieltämättä tämä muutos suunnitelmiin vaikutti hetkellisesti motivaatioon, sillä olen aina ollut kilpailuorientoitunut urheilija. Koen lähestyvät kilpailut motivoivana tekijänä, ja liki kahden vuoden tauko kilpailuihin on pitkä aika odotella numerolapun pukemista. Hieman asiaa pohdiskeltuani tauko alkoi kuitenkin vaikuttaa mukavalta hengähdystauolta, ja rauha rakentaa kuntoa kotoa käsin alkoikin kiehtoa.
” Vammani vuoksi olen tottunut soveltamaan ja hyväksymään vallitsevat olosuhteet, mikä ehkä vaikutti tilanteen hyväksymisen nopeuteen.” – Sini Pyy
Kaasu pohjassa vuosien ajan
Olen kilpaillut vuodesta 2013 lähtien usein sekä kesäisin pyöräilyssä että talvisin hiihdossa, asettaen itseni tulospaineen alaiseksi yli puolet vuodesta. Uusi kausi on vaikuttanut aina niin läheiseltä, että “ylimenokausi” on tullut usein hypättyä yli, ja kaasua on pidetty pohjassa vuosia putkeen, ilman hengähdystaukoja. Pitkä puserrus oli aiheuttanut myös kropalle kovaa rasitusta, ja nyt sain ilman stressiä läheisistä kilpailuista parannella kehoani ja palautua ihan oikeasti. Ja syödä vähän herkkujakin, sillä kisakuntoon ei ollut kiirettä.
Tutoris Erikoiskuntoutuksen fysioterapeutin kanssa olen kuntouttanut kehoani pitkään vaivanneita kireyksiä ja heikkouksia. Erityishuomiota ovat saaneet pyörätuolinkäyttäjällä yleisestikin rasittuvat olkapäät, joiden voimatasapainoa ja liikkuvuutta on kehitetty erilaisten saliharjoitteiden avulla. Olkapääjumppa auttaa minua pitämään kroppani tärkeimmän osan, kädet, vahvoina ja ongelmattomina mahdollisimman pitkään. Minulla on kohta 11 vuotta pyörätuolielämää takana, ja onneksi pahemmilta olkapäävammoilta on vältytty – varmasti juuri fysioterapian ansiosta!
Muutokset ottavat aikaa ja sopeutumista
Vaihdoin viime keväänä hiihtoasennon takaisin alkuperäiseen asentooni kahden vuoden testaamisen jälkeen, minkä jälkeen olen saanut taas totuttaa lihaksistoani erilaiseen rasitukseen. Työ on hidasta, varsinkin kun tiedän mihin olen parhaimmillani tästä hiihtoasennosta pystynyt. Siksikin on mukavaa, että kiirettä kilpailemaan ei ole. Opettelenhan samalla myös työnteon ja urheilun yhdistämistä, mikä on yllättävän haastavaa varsinkin kovimman työsesongin ollessa käynnissä.
Talvi maailman parhaissa hiihto-olosuhteissa MM-kisoihin ja Paralympialaisiin valmistautuen
Nyt meneillään on siis välitalvi, jonka saan viettää kotona Rovaniemellä varmasti maailman parhaissa hiihto-olosuhteissa. Tänä talvena aikaa saavat normaalia enemmän myös perhe ja pieni koirani, joita aina ikävöin eniten reissuillani. Vammani vuoksi olen tottunut soveltamaan ja hyväksymään vallitsevat olosuhteet, mikä ehkä vaikutti tilanteen hyväksymisen nopeuteen. Kuten psyykkinen valmentajani aina sanoo “Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa.” Kisataan sitten, kun se on turvallista, ja siihen asti treenataan mahdollisimman hyvin kotioloissa vallitsevaa tilannetta kunnioittaen. Ensi kaudella onkin edessä melkoinen vuosi, sillä ensin kilpaillaan MM-kisoissa, ja heti perään Paralympialaisissa. Ehkä pieni hengähdystauko auttaakin jaksamaan hurjan talven paremmin. Näin ainakin toivotaan!
Sini Pyy
kelkkahiihtäjä
Tutoris kummiurheilija