Ajankohtaista

Enemmän kuin osiensa summa – parityöskentelyn voima terapiatyössä

22.12.2023

Istumme eräänä syysaamuna kahvilla Mehiläinen Tutoriksen Oulun aluekeskuksessa fysioterapeutti Outi Erhon ja puheterapeutti Iri Vornasen kanssa ja pyydän saada kuulla heidän yhteistyöstä ja työparityöskentelystä. Pääsen virtuaalisesti mukaan Outin ja Irin yhteistyökäynnille asiakkaan luo.  

Videolla pieni liikuntavammainen tyttö seisoo Outin tukemana päiväkodin käytävällä. Iri kaivaa esiin kuvataulun koiraleikistä ja näin saadaan toiminta käyntiin! Iri houkuttelee asiakasta ruoan hakemiseen ja koiran nappulat odottavat pienen matkan päässä. Outi tukee lasta liikkumaan ruokien luo ja pian pieni koiranpentu nappaa kielellä herkkupaloja pureskeltavakseen. Ruokailun jälkeen koiran täytyy toki hieman venytellä, käydä pissalla ja vasta sitten on lupa käydä unille. Jokaisessa toiminnossa Outi tukee lapsen kehoa liikkumaan sopivalla tavalla. Iri huomioi suun motoriikkaa ja houkuttelee lasta leikkiin tukien samalla liikunnallisia elementtejä. Pyydän kertomaan heidän yhteisestä työskentelystään. Outin ja Irin puhe on vuolasta ja keskeytymätöntä, kun he pääsevät lempiaiheensa pariin. Venyttelen siis sormiani näppäimistöllä ja yritän pysyä vauhdissa… 

Yhteinen ajattelutapa parityöskentelyn pohjana 

Outin ja Irin yhteistyön juuret ovat kaukana vuosituhannen vaihteessa. Molemmat terapeutit osallistuivat Arja Veijolan väitöskirjaprojektiin, joka keskittyi moniammatillisen perhekeskeisen kuntoutuksen tutkimiseen. He saivat koulutusta ja käytännön malleja aiheeseen, josta muodostui heille vahva moniammatillista yhteistyötä, asiakaslähtöisyyttä ja perheen aitoa huomioimista korostava toimintamalli asiakastyöhön. Terapeutit kehittivät mallin pohjalta omia työtapojaan, ja kertovat tutkimuksen myötä uskaltaneensa mennä rohkeammin mukaan arjen erilaisiin tilanteisiin asiakkaidensa päiväkodeissa. Outi ja Iri kuvaavat yhteisen kuntoutusideologian ja ajattelun olevan vahva perusta myös heidän tämän hetken yhteistyölleen.  

Myöhemmin sekä Iri että Outi kouluttautuivat NDT Bobath-terapeuteiksi ja suurin osa heidän asiakkaistaan on liikuntavammaisia lapsia. Samanlainen pohjakoulutus ja ajattelutapa tuo yhteistä ymmärrystä asiakastilanteissa ja helpottaa molempien toimintaa, paitsi yhdessä myös yksilöinä. Aiemmin omaksutut opit ovat pysyneet mielessä ja vahvistuneet, kun toinen on ollut muistuttamassa ja jakamassa osaamista. Outin ja Irin mukaan parasta työparityöskentelyssä on se, että voi luottaa toisen tekevän asioita samalla tavalla. Parityöskentelyssä saa myös laajemman näkökulman molempien terapioihin sekä yhteisten että heidän omien yksilöasiakkaiden kohdalle.  

Kuntoutuksen laajat mahdollisuudet 

Terapeuttien parityöskentely mahdollistaa terapiatilanteissa monipuolisemmin asioita yksilöterapiaan verrattuna. Parityöskentely laajentaa konkreettisesti harjoituksia: toinen voi tukea lapsen asentoa toisen keskittyessä leikin harjoitteluun tai toinen voi sanoittaa lapsen tunteita, kun toinen keskittyy muuhun terapiassa huomioitavaan asiaan. Harjoituksissa avautuu terapeuteille usein uusia ideoita ja mahdollisuuksia yhteisen toiminnan ja ajatustenvaihdon myötä. Uusia harjoituksia voi ensin mallittaa toisen terapeutin kautta ja lapsi saa rauhassa tutustua asiaan ohjaamalla terapeutin työskentelyä. – Lapsi pääsee näin itse välittämään tietoa, sisäistämään tai harjoittelemaan asiaa kolmannelle osapuolelle, Outi ja Iri pohtivat. Terapiatilanteissa Outi ja Iri miettivät myös aina sitä, miten lapsen leikki mahdollistuu ryhmässä toisten lasten kanssa. 

 Asiakas saa työpariterapiassa laajemman tuen yksin toimivaan terapeuttiin verrattuna. Outin ja Irin tärkein terapiatavoite on arkitoimintojen ja osallistumisen mahdollistuminen mahdollisimman sujuvasti ja luonnollisesti. He korostavat tämän olevan kaikkien terapioiden tärkein tavoite ja lähtökohta yksityiskohtaisemmille terapiatavoitteille. – Arjen tilanteille annetaan paljon aikaa ja tilaa, sillä juuri niissä lapsen täytyy pystyä toimimaan mahdollisimman toimivalla tavalla. Yhteisissä terapiahetkissä on mallitettu muun maussa pissahädän ilmaisemista, oven avaamista tai vaikka haalarin pukemista. Iri kuvaa, miten hän on mallittanut asiakkaalle esimerkiksi omaa vessahätää ja peilaten asiakkaan tilannetta, kunnes Outi on tarttunut aloitteeseen ja tilanteen ratkaisua on mietitty yhdessä. – Mikään ei enää hävetä!, Outi ja Iri nauravat. Useimmiten innostava mallitus onkin vahvin ohjauksen keino, jolloin kaikkea ei tarvitse selittää auki. Lapsen lähiympäristökin näkee, että kuntoutuminen ei ole rakettitiedettä, vaan he kaikki pystyvät näihin asioihin arjessa. – Esimerkiksi liikuntavammaisen lapsen puolesta tehdään asioita arjen toistuvissa tilanteissa, jotta kaikki sujuisi nopeammin ja helpommin. Mutta juuri nämä toiminnot ovat lapsen elämää ja arkea. Aina on mahdollisuus harjoitella, onnistua, edistyä, Iri ja Outi toteavat. 

Merkittävä yhteistyön ulottuvuus onkin ympäristön ohjaus. Asiakkaiden lähiympäristölle ohjataan uusia toimintamalleja, sopivia työskentelyasentoja sekä erilaisten apuvälineiden käyttöä. Ohjaustilanteissa Iri kertoo usein pysäyttävänsä Outin ja ihmettelevän korostetusti, että mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa ja vaatii toista selittämään asioita selkeästi ja yksinkertaisesti. Usein vanhemmat ja muut lähi-ihmiset eivät osaa tai uskalla kysyä tarpeeksi erilaisia kysymyksiä etenkään kuntoutuksen alkuvaiheessa, joten terapeutit mallittavat myös tätä ja pyrkivät tuomaan asioita ymmärrettävästi vanhemmille.  

Täydennämme toisiamme jo melko luontevasti, Outi ja Iri kertovat ja jatkavat –toinen seuraa vanhempien ilmeitä ja tarvittaessa selkeyttää ohjeita. Yhteen hiileen puhaltaminen näkyy myös vanhemmille ja asiakkaan lähiympäristölle ja motivoi ympäristöä toimimaan asiakkaan parhaaksi. Kuntoutuksellinen arki vaatii heiltä usein uusien toimintamallien omaksumista ja oman ajattelun haastamista. Outi ja Iri ovat saaneet paljon positiivista palautetta asiakasperheiltään toimivasta yhteistyöstä ja perheiden kohtaamisesta. 

Vahva yhteistyö näkyy selkeästi asiakkaiden edistymisessä. Molemmat terapeutit ovat omaksuneet paljon tietoa ja toimintamalleja toisiltaan, jolloin he osaavat kiinnittää laajemmin huomiota asiakkaan toiminnan eri osa-alueisiin myös yksilöllisesti toimiessaan. Myös eri terapioiden tavoitteet pysyvät selkeämmin mielessä. Fysioterapeuttina Outi kiinnittää jo varhaisessa vaiheessa huomiota suun motoriikan tukemiseen ja syömisen ja puhumisen mahdollistumiseen. Hän myös osaa käyttää erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä eikä vaadi puhetta liian haastavissa asennoissa. Iri taas jo automaattisesti tukee ja korjaa asiakkaan asentoa ja huomioi oikeat liikemallit ennen leikkiin tai muuhun toimintaan alkamista. Yhdessä he osaavat laajemmin perustella myös esimerkiksi jatkokuntoutuksen tarvetta. 

Yhteistyö haastaa, mutta ennen kaikkea palkitsee 

Onko mikään haastanut yhteistyötä?, tiedustelen terapeuteilta. Outin ja Irin yhteistyö ja yhteinen kerronta vaikuttaa niin saumattomalta. Molemmat toteavat, että haasteena on usein molempien terapeuttien nopeus. Tätä sitten vuorotellen hillitään ja jarrutellaan: ”otetaanpa nyt asia kerrallaan” ja ”mitähän sinä Outi nyt tuolla oikein tarkoitit”. Tätä kautta nousee kuitenkin esiin heidän vahvuutensa toinen toistensa täydentäjinä. Iri kuvaa Outi innostuvaksi heittäytyjäksi, joka saa heti kiinni hänen ideoistaan. Outi hehkuttaa Irin rautaista ammattitaitoa ja ympäristöä osallistavaa työtapaa. He kiittelevät toisiaan luontevasta tilan antamisesta toiselle, jolloin molemmat voivat toimia aktiivisina kuntouttajina ja viedä eteenpäin omia tavoitteitaan.

Parhaina puolina yhteisessä työskentelyssä on paitsi sen mahdollisuudet ja hyödyt asiakkaalle, niin myös terapeutille. Molemmat terapeutit painottavat, miten paljon he ovat oppineet toisiltaan ja miten laajasti oma ammattitaito on kehittynyt vuosien varrella. Aina on mahdollisuus oppia uutta, kuuluu keskustelussa usein. Myös jakaminen ja vertaistuki nousee vahvasti esiin: molemmat kuvaavat toisen olevan tuki ja turva vaativissa tilanteissa. Haastavan asiakastapauksen äärellä voi käydä keskustelua ja jakaa kokemuksia, ajatuksia ja ennen kaikkea siihen liittyviä tunteita. – Jakaminen on arjen keskeisin voimavara, Iri ja Outi toteavat. 

Kannustuksen sanoja tulevaan 

Outi ja Iri kannustavat terapeutteja tekemään runsaasti yhteistyötä sekä oman alan terapeuttien että asiakkaan eri terapeuttien kanssa. He itse aikovat jatkaa yhteistyötä, parityöskentelyä ja toiminnan kehittämistä eläkepäiviinsä saakka. – Mehiläinen Tutoriksessa työparityöskentelyyn ja yhteistyöhön rohkaistaan ja se myös mahdollistuu hyvin, Iri ja Outi toteavat.  

Terapian vetäminen yhdessä saattaa aluksi jännittää ja nostaa pintaan monenlaisia epävarmuuksia. Outi ja Iri antavat lopuksi vinkkejä parityöskentelyyn: 

• Omia näkemyksiä kannattaa tuoda rohkeasti esille ja keskustella erilaisista näkökulmista, vaikka se aluksi tuntuisikin haastavalta.  
• Kysy tiimien toisilta terapeuteilta mielipidettä ja mentorointia erilaisten asiakkaiden kohdalla. 
• Yhteistyö tuo lisää motivaatiota ja innostusta työhön, joten kannattaa kokeilla! 
• Tuokaa työyhteisössä terapeuttien erityisosaamista ja työnkuvaa vahvemmin esille kollegojen kesken, jolloin osaamisen ja kokemusten jakaminen mahdollistuu entistä laajemmin. Jokaisella on annettavaa!  

Hakusanat: blogi, parityöskentely, moniammatillisuus, terapiatyö, kuntoutus, terapia, terapeutti

 Kirjoittaja: FM puheterapeutti Mari Hekkala