CRANIOSACRAALITERAPIA

Craniosacraaliterapia sai alkunsa jo noin sata vuotta sitten, kun amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still kehitti klassiseksi osteopatiaksi nimetyn hoitomuodon. Hän tutki kallon, selkärangan ja ristiluunvälistä yhteyttä sekä kallon monimutkaista liikejärjestelmää ja huomasi niiden välissä ns. cranio-sacraalirytmin (kallon ja häntäluun välissä olevan selkäydinnesteen rytmisen liikkeen). Still huomasi myös, että tähän rytmiin voidaan vaikuttaa ulkoapäin. Stillin oppilas William Sutherland kehitti sittemmin tästä sacraali-osteopatiaksi nimetyn terapiamuodon.

Craniosacraaliterapia on kehon kalvorakenteiden käsittelyä. Terapeutin hoito-ote on kevyt ja "kuunteleva" ja näin ollen käsittely tuntuu asiakkaasta hyvin rentouttavalta. Craniosacraaliterapia on hoitomuoto, jolla voidaan edesauttaa kehon luonnollisia parantavia mekanismeja, "keholle annetaan sysäys ja se itse saavuttaa tasapainon".

Craniosacraaliterapiaa käytetään mm. leukanivelongelmien (esim. hampaiden yöllinen narskutus), rangan ja ristiluun alueen kiputilojen, hermokipujen, kaularankaperäisen huimauksen sekä tapaturmien ja operaatioiden jälkitilojen hoidossa.